Syksyn merkit ovat selvästi ilmassa: mieletön teen himo, kynttilöiden kylväminen jo nurkkaan, vilttiin kietoutuminen ja kukkasipuleiden vimmattu odottaminen. Heti helteiden tauottua nuo kaikki rysähtivät päälle kuin flunssan oireet.
Pidän syksystä hurjasti. On ihanaa katsella kun puut saavat kullan ylleen, linnut muuttavat ja pakastin täyttyy marjoista. Lisäksi kohta alkaa paras syksyn aktiviteetti eli haravointi. Mikään ei ole niin ihanaa kuin saada täysin puhdas nurmikko, kun muu maa on roskainen. Mikä parasta, saman toimenpiteen voi tehdä jo seuraavana päivänä, jos kunto kestää! Mieli lepää samalla, kun ruumis työskentelee. On mukava pyöritellä päässään ajatuksia ja syntyjä syviä.
Juuri nyt mielessäni on pyörinyt kasvimaa. Olen havainnut, että pihassa on ammottava aukko, joka pitäisi täyttää porkkanoilla, punajuurilla, herneillä, sipuleilla... Aukko on valitettavasti mallia "nurmikko", joten on pitänyt neuvotella isännän kanssa asiasta. Nyt olen saanut sotavoitokseni lupauksen käyttää entistä koiratarhan kohtaa. Jos toiveet kohtaavat realiteetit, niin ensi keväänä siihen nousee korotettu maakumpare, johon saan tehdä itselleni herkkumaan. Paras ratkaisu taitaisi kuitenkin olla suurehko vihanneslaatikko. Rakkaan mieheni koira näet rakastaa käydä juoksentelemassa kukkapenkissäni. Viime viikolla mokoma seisoi nilkkojaan myöten mullassa, lähti juoksemalla pois kun huusin, kaarsi neljän metrin päästä takaisin vauhdilla kukkapenkkiin, revitti siinä kunnon käännöksen yhteydessä samettiruusut lakoon ja poistui paikalta kiireesti. Käsittääkseni kaikki lapukat ovat tuollaisia hieman ilkikurisia. Onhan se myös minun suloinen höpönassuvauvani, mutta hitto soikoon minun kukkapenkkiini ei tarvitse tulla!
Kuten aivan alussa mainitsin, odottelen parhaillaan kukkasipulilähetystä. Tilasin messevän määrän tulppaaneja, narsisseja, laukkoja ja varmaan vielä jotain pikkusipuliakin. Mukana on myös kauan ihailemani tulppaani "Dream Touch". Todella kaunis, hieman daaliamainen kukka, jossa purppuran punaa ja valkoista. Menneinä vuosina en ole kerennyt tilaamaan sitä, koska se loppuu verkkokaupasta miltei saman tien. Tänä vuonna olinkin passissa ja heti sain saalista! Ensi keväänä on siis odotettavissa iloisen värisiä kukkaylläreitä isännän iloksi. Rakas on niin kovin tarkka siitä, mitä pihamaalle istutetaan. Aina en jaksa väitellä aiheesta x, joten ajattelin toimia ihan vain selän takana. Onpahan ensi keväänä keskustelun aiheita valmiina!^^
