Väsyä pukkaa!

Syysväsymys tuntuu iskevän rankemman kautta. Yleensä olen erityisen pirteä syksyisin, mutta tämä syksy on poikkeus. Pitää varmaan popsia enemmän marjoja ja yrittää nukkua enemmän öisin. Aikaiset herätykset eivät sovi minulle yhtään! Tai oikeastaan pidän aikaisista herätyksistä, mutta kun en halua iltaisin käydä nukkumaan aikaisin. Olen varmaan sekä aamu- että iltavirkku. Lopputulos on sitten, että olen myöskin päivän torkku.

Väsymyksestä huolimatta olen yrittänyt puurtaa puutarhassa muutamia asioita. Uudet kukkasipulit saapuivat viime viikolla, joista puolet istutin maahan toissa päivänä. Kelta-oranssi-liila- ryhmä on jo maassa, samoin valko-pinkki-ruskea- ryhmä. Vielä maahan pääsyä odottaa valko-liila- ryhmä. Jokainen näistä on eri puolilla pihaa, joten värit eivät riitele keskenään.

Huolimatta siitä, että tilasin paljon kukkasipuleja netistä, niin lankesin vielä liiloihin hyasintteihin kaupassa. Nyt ihmettelen sitä, syövätkö myyrät niiden mukuloita? No jaa, taidan tehdä saman minkä tulppaaneillekin, eli istutan ne ruukussa narsissiparven sisään. Viimeksi kun istutin tulppaaneja ruukkuun ja laitoin multiin, niin unohdin tehdä kahteen ruukkuun pohjareiät, jotta vesi ei jää mädättämään sipuleita. Jouduin kaivamaan kaksi isoa ruukkua ylös mullista. Voin sanoa, että ärsytti aika paljon!

Sain myös perattua koivukujan siistiksi. Edellinen omistaja oli saanut valopääidean tehdä koivuista pensasmaisia, vaikka koivut olivat jo siihen liian pitkiä. Hän oli katkaissut koivuista latvan, jolloin niiden olisi pitänyt tulla tuuheammiksi. Sama on tehty parin vuoden jälkeen uudestaan. Nyt koko kujanteessa on vain kaksi oikeasti tervettä koivua. Pari koivua on hiljalleen kuolemassa ja muut näyttävät aika omituisilta. Idea on mielestäni kiva, sillä ne kaksi tervettä koivua on hienon näköisiä. Mutta jos haluaa pensasmaisen kujanteen, niin en ehkä valitsisi koivua siihen.

Haravoimaan olen myös kerennyt, mikä on ihanan rentouttavaa puuhaa. Se on hyötyliikuntaa parhaimmillaan! Valitettavasti voimani eivät ole riittäneet mustaherukkamaan viimeistelemiseen, mutta onpahan sitten kevättalvella puuhaa. Ei aina pidä stressata siitä, mitä pitäisi tehdä. Tänään aion ottaa rennosti: lenkkeillä, samoilla sienimetsällä ja ihastella kylmän kirjavoittamia lehtiä! Suosittelen samaista aktiviteettia kaikille!

Tatareista päänvaivaa

Erilaiset tatarit kuuluvat jokaisen pihan luonnonkasveihin, mutta puutarhan varsinaiset riesat ovat japanintatar, jättitatar sekä näiden kahden yhdistelmä hörtsätatar. Joku imbesilli on istuttanut meidän puutarhaan japanintatarta sekä jättitatarta. Niitä kahta olen epätoivon vimmassa ensin kitkenyt ja sitten myrkyttänyt. Koko kesän ahkera puurtaminen on johtanut siihen, että niiden kasvu ja levittäytyminen on osittain hidastunut.

Jättitatar on erittäin kaunis, punertavavartinen ja bambua muistuttava kasvi. Se kasvaa jopa kolmimetriseksi näkösuojaksi kesän aikana. Muutoin pitäisin kyseisestä kasvista, mutta kun se levittäytyy vauhdilla metsään. Juurakko kasvilla on pitkä, joka levittäytyy alas- ja sivuillepäin vauhdilla. Yritin kaivaa kesän alussa juuria pois, mutta se on mieletön työ, joka ei oikeastaan johda mihinkään, koska juuret katkeavat. Kyseinen kasvi lähtee lisääntymään jopa pienestä palasesta juurta. Juurakko on samanlainen riesa kuin vuohenjuurella, paitsi kettumaisuudessaan potenssiin kymmenen. Täysin turhan kitkemisen jälkeen otin RoundUp-pullon kiltisti käteen. Internetin keskustelupalstojen kautta päädyin kokeilemaan taktiikkaa, jossa tatarin varsi katkaistaan läheltä maanpintaa, jolloin kasvin ontto sisin paljastuu. Siihen sumuttelin myrkkyä. Sitten sumuttelin hieman lisää myrkkyä. Sitten vahvensin myrkyn tehoa ja sumuttelin sitä sinne. Lopuksi tuplasin myrkyn sekoitussuhteen, ja nyt odottelen tuloksia. Vielä sieltä joku v-mäinen kasvi tunkee itseään ylöspäin.

Toinen riesa, eli japanintatar, on vain ruma pusikko, joka on toki tehokas näkösuoja jopa puoleentoista metriin saakka. Sen juurakkoa kitkin yhden peräkärryllisen verran. Kasvin maanpäällisten osien maapinta-ala on 4x1,5 metriä. Juuria jäi aivan tuhottomasti maahan kitkentämäärästä huolimatta. Japanintatarta olen suihkutellut suoraan lehdille. Useampi toisto pitää tehdä, jotta aine tehoaa. Pusikon tilalla on nyt ruskeita kuolleita kasveja sekä muutama matala kitukasvuinen versio. Ensi vuonna nähdään kuinka paljon juurista on tuhoutunut.

Tatarten ja myös muiden erilaisten vieraslajien kitkeminen on aikaa vievää puuhaa. Hyviä ohjeita haittakasvien tunnistamiseen ja poisto-ohjeisiin sain vieraslajiportaalista. Tässä on nettilinkki, josta saa lisäinfoa kuvien kera: http://vieraslajit.fi/content/vieraslajitietoa-kaikkien-saataville-%E2%80%93-kansallinen-vieraslajiportaali-avautui.

Viinimarjapensaiden siistimistä

Tällä viikolla on tullut puuhailtua niin paljon, että kroppa alkaa pettää alta. Selkä on jumissa ja ehkä tulehtunutkin, väsymys on kova ja välillä on tippakin ollut linssissä. Isäntä tekee autotallia, joten olen tehnyt pihatöitä. On helpompaa lähteä auttamaan, kun ulkovaatteet ovat jo valmiiksi päällä. Avun tarve vaihtelee minuutista useaan tuntiin, joten näin on mukavampi autella.

Tässä päivänä muutamana leikkasin nurmikon ja rapsuttelin pihamaan paraatikuntoon. On kivaa leikata nurmikkoa, kun isännällä on päältä ajettava. Toki pidän työnnettävästä mallistakin, mutta onhan se mukava ratsastella keltaisella "oriilla" ja päästellä kolmosella pihamaan halki tukka tuulessa hulmuten. Negatiivista siinä koneessa on se, että jos terä vahingoittuu, niin se on kallista lystiä korjauttaa se. Meidän pihamaa on aika epätasainen, kun sitä ei ole tasoitettu meidän aikanamme. Se kuuluu ensi kesän lysteihin.

Sain myös siivottua mustaviinimarjapensaita. Tein esisiivousta viime maaliskuussa, mutta eihän se mihinkään riittänyt. Nyt otin pois reilusti vanhoja oksia; ehkä noin 35 % oksista jäi, joten jään seurailemaan kuinka moni selviää hengissä. Uskoisin kuitenkin niiden selviytyvän, koska keväällä kokonaan karsimani puska työntää kovasti uutta oksaa. Vielä jäljellä on yksi pensas, joka pitäisi karsia, sekä viisi pensasta, jotka pitäisi poistaa. Koko alue on kovasti ryteköitynyt, koska pensaat olivat niin isoja, ettei niiden välistä ole voinut ajaa nurmikkoa. Lisäksi alue on metsänreunassa, joten leppä on työntänyt versojaan sinne tänne. Sanotaanko nyt, että taistelu on jo voiton puolella. Paljon on vielä tehtävää, mutta hiljaa hyvä tulee!

Olen kovasti haaveillut syksypenkistä. Haluaisin kukkapenkin, joka kukkisi elokuusta syyskuuhun, ja ilahduttaisi koko alkusyksyn. En tiedä mihin sen laittaisin, koska kasvien vaatimukset ja oma tahtoni eivät kohtaa, kun kyseessä on sopiva kohta pihamaalla. Olen bongaillut sopivia kasveja siihen kuitenkin. Syyshohdekukat, tsinniat ja samettiruusut olisivat ihania yksivuotisia. Perennoista kultapallot, syysleimut ja asterit olisivat kivoja. Syysleimut ovat kylläkin niin upeita, että niille toisi oikeutta vain oma penkkinsä, jossa erilaiset värit ilottelisivat keskenään. Olen ihastunut "Europaan", "Terolan tummaan", "Blue boyhun" ja "Rheinländeriin". Myös äitini puhtaan valkoinen syysleimu kiehtoo valaisevan vaikutuksen ja ilmaisuutensa takia. Se pitää kuitenkin jakaa parin vuoden sisään, joten on suorastaan synti heittää hyvä juurakko roskiin. Lisäksi olen haaveillut muutamasta hortensiapensaasta. "Lime light" sekä "Vanilla strawberry" (?) ovat listallani, mutta harkitsen vielä "Wims rediä", jonka väri muuttuu valkoisesta vaaleanpunaiseen ja siitä viininpunaiseen. Ne kuvat, jotka olen nähnyt kyseisestä kasvista, ovat olleet hieman epäedullisia. Kukinto näyttää harsumaiselta ja koko kasvusto ei ole kovin tiiviin ja kauniin näköinen. Ehkäpä kuvat olivat nuoresta pensaasta, mutta en kuitenkaan haluaisi hetken huumassa sijoittaa pensaaseen, joka ei täytä standardejani.

Ohhoh! Tulipa jaariteltua! Aika kuluu nopsaan, parempi lähteä puuhaamaan kotihommia, jotta voisi jotain sanoa illalla tehneensä. Hyvää ja aurinkoista syyskuun päivää kaikille!