Tällä viikolla on tullut puuhailtua niin paljon, että kroppa alkaa pettää alta. Selkä on jumissa ja ehkä tulehtunutkin, väsymys on kova ja välillä on tippakin ollut linssissä. Isäntä tekee autotallia, joten olen tehnyt pihatöitä. On helpompaa lähteä auttamaan, kun ulkovaatteet ovat jo valmiiksi päällä. Avun tarve vaihtelee minuutista useaan tuntiin, joten näin on mukavampi autella.
Tässä päivänä muutamana leikkasin nurmikon ja rapsuttelin pihamaan paraatikuntoon. On kivaa leikata nurmikkoa, kun isännällä on päältä ajettava. Toki pidän työnnettävästä mallistakin, mutta onhan se mukava ratsastella keltaisella "oriilla" ja päästellä kolmosella pihamaan halki tukka tuulessa hulmuten. Negatiivista siinä koneessa on se, että jos terä vahingoittuu, niin se on kallista lystiä korjauttaa se. Meidän pihamaa on aika epätasainen, kun sitä ei ole tasoitettu meidän aikanamme. Se kuuluu ensi kesän lysteihin.
Sain myös siivottua mustaviinimarjapensaita. Tein esisiivousta viime maaliskuussa, mutta eihän se mihinkään riittänyt. Nyt otin pois reilusti vanhoja oksia; ehkä noin 35 % oksista jäi, joten jään seurailemaan kuinka moni selviää hengissä. Uskoisin kuitenkin niiden selviytyvän, koska keväällä kokonaan karsimani puska työntää kovasti uutta oksaa. Vielä jäljellä on yksi pensas, joka pitäisi karsia, sekä viisi pensasta, jotka pitäisi poistaa. Koko alue on kovasti ryteköitynyt, koska pensaat olivat niin isoja, ettei niiden välistä ole voinut ajaa nurmikkoa. Lisäksi alue on metsänreunassa, joten leppä on työntänyt versojaan sinne tänne. Sanotaanko nyt, että taistelu on jo voiton puolella. Paljon on vielä tehtävää, mutta hiljaa hyvä tulee!
Olen kovasti haaveillut syksypenkistä. Haluaisin kukkapenkin, joka kukkisi elokuusta syyskuuhun, ja ilahduttaisi koko alkusyksyn. En tiedä mihin sen laittaisin, koska kasvien vaatimukset ja oma tahtoni eivät kohtaa, kun kyseessä on sopiva kohta pihamaalla. Olen bongaillut sopivia kasveja siihen kuitenkin. Syyshohdekukat, tsinniat ja samettiruusut olisivat ihania yksivuotisia. Perennoista kultapallot, syysleimut ja asterit olisivat kivoja. Syysleimut ovat kylläkin niin upeita, että niille toisi oikeutta vain oma penkkinsä, jossa erilaiset värit ilottelisivat keskenään. Olen ihastunut "Europaan", "Terolan tummaan", "Blue boyhun" ja "Rheinländeriin". Myös äitini puhtaan valkoinen syysleimu kiehtoo valaisevan vaikutuksen ja ilmaisuutensa takia. Se pitää kuitenkin jakaa parin vuoden sisään, joten on suorastaan synti heittää hyvä juurakko roskiin. Lisäksi olen haaveillut muutamasta hortensiapensaasta. "Lime light" sekä "Vanilla strawberry" (?) ovat listallani, mutta harkitsen vielä "Wims rediä", jonka väri muuttuu valkoisesta vaaleanpunaiseen ja siitä viininpunaiseen. Ne kuvat, jotka olen nähnyt kyseisestä kasvista, ovat olleet hieman epäedullisia. Kukinto näyttää harsumaiselta ja koko kasvusto ei ole kovin tiiviin ja kauniin näköinen. Ehkäpä kuvat olivat nuoresta pensaasta, mutta en kuitenkaan haluaisi hetken huumassa sijoittaa pensaaseen, joka ei täytä standardejani.
Ohhoh! Tulipa jaariteltua! Aika kuluu nopsaan, parempi lähteä puuhaamaan kotihommia, jotta voisi jotain sanoa illalla tehneensä. Hyvää ja aurinkoista syyskuun päivää kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti