Ihastuin mä vuorimäntyyn...

Viime viikolla kävi niin ihanasti, että auto ei mennyt katsastuksesta läpi, joten jouduin polkemaan kouluun pyörällä. Reitin varrella erään talon pihassa törrötti niin kaunis pieni mänty, että sydän ihan sykähti! Pienellä taustatutkimuksella selvitin, että kyseessä on vuorimänty.

Vuorimänty kasvaa noin kolmimetriseksi, hieman japanilaisittain kenottavaksi puuksi. Vuorimäntyä voi leikata, jos haluaa sen olevan tietyn mittainen. Puu menestyy aurinkoisessa paikassa, kuivahkossa ja tuoreessa maassa, joka on hyvin vettä läpäisevää. Meidän pihan raskas savimaa taitaa saada aikamoisen mylläyksen ennen kuin siitä tulee edes vähän vettä läpäisevää...

Suunnittelin jo aikaa sitten pallotuija-tuivio- yhdistelmää ajotien varrelle, mutta vuorimänty on niin iki-ihana, joten vuorimänty taitaa syrjäyttää pallotuijat. Lisäksi aidanteesta tulee paljon valoisampi, kun tuiviot peittävät maan, ja vuorimänty aloittaa viheriytensä vasta metrin niiden yläpuolella. Pystyn jo näkemään sen sieluni silmin, mutta rakas mieheni ei sitä näe ennen kuin piirrän kunnon kaaviot hänelle.

Joskus pienestä takaiskusta voi hyötyä yllättävällä tavalla. Entä jos olisinkin päässyt autolla kouluun? Koko kaunis puu olisi voinut jäädä bongaamatta!

Kissa kateissa

Eilen oli niin maan tuskainen päivä! Pienen pieni pörröinen suomalainen mau alias Paju maatiaiskissa oli yön kämyssä halunnut ulos, eikä neitiä näkynyt enää sen jälkeen. Yleensä Paju pysyttelee ihan kodin tuntumassa, jolloin kutsuttaessa se kyllä tulee luokse. Nyt ei tullut.

Kun katoamisesta oli kulunut noin 12 tuntia, otimme miehen kanssa koirat mukaan ja lähdimme kutsumaan Pajua vähän kauempaa. Miehelle siitä en kertonut, että minä lähdin lähinnä tarkastamaan tien vieruksia, jos kissa on vaikka jäänyt auton alle. Kovin paljoa täällä ei autoja kulje, koska asumme metsän keskellä, mutta ainahan on olemassa se pieni mahdollisuus. Kissaa ei näkynyt silti elävänä eikä kuolleena.

Illan hämärtyessä mieleen nousivat ketut ja huuhkajat sekä muut mahdollisuudet Sepe Sudesta hattivatteihin. Nieleskelin kyyneleitä, jotta olisin vahvan oloinen miehen mielestä. Sitten yllätin mieheni vollottamasta keittiöstä, jolloin tirautettiin yhdessä hali-itkut. Olin odottanut, että mies ei niin kissasta perusta, koska kissan vonkuminen yöllä häiritsee häntä. Kuitenkin pieni samettinen tassu on jättänyt jälkensä miehenkin sydämen sopukoihin.

Puuhailin niitä näitä, jotten olisi aivan toimeton. Olin niin murheissani, että täysin epäloogisesti tarkastin saunan ja vaatehuoneen, jos kissa on vaikka jäänyt sinne, kun ovi suljettiin. Kuitenkin tiesin, että olin omin pikku kätösin päästänyt kissan ulos. Odotin ihan koko ajan että kissa rämähtäisi ikkunalaudalle, kuten aina ennenkin. Tuntui että pinnistin kuuloani aivan mahdottomasti, ja jokainen mahdollinen saman suuntainen ääni oli tarkistettava.

Murheissani askartelin koulutehtäviä, kun kissa vihdoin rämähti ikkunalaudalle. Ryntäsimme miehen kanssa avaamaan terassin oven. Mies nappasi kissan syliinsä, antoi sen minulle ja sitten pidimme yhteishalin, jossa kissa kökötti hämmentyneenä sylissäni ihmispuristuksessa. Itkin ihan holtittomasti puhtaasta helpotuksesta.

Pienen pieni suomalainen mau sai herkkuruoka-annoksen, paljon silityksiä, ja oli varmaan ihmeissään kaikesta siitä touhotuksesta, jota eilen tapahtui.

Huonekasvien tarjontaa tutkaillen

Piha alkaa olla talviteloillaan, eikä siellä ole enää kovin paljoa tehtävää. Toisaalta ei oikein huvita muutenkaan, varsinkin jos on kylmää ja sateista. Kuitenkin kaipailen kukkia, joita voisin hoivailla. Rakas mieheni ei oikein kasveista perusta, joten hän ei ole niitä sisälle tuonut. Itsekään en niitä kaipaillut, kun yhteen muutettiin, mutta nyt alkaa olla toinen ääni kellossa.

Huonekasveille minulla on muutamia kriteerejä:

1. Kissaystävällisiä. Niiden täytyy olla myrkyttömiä tai vaihtoehtoisesti niin myrkyllisiä, että kissa ei suostu niitä syömään. Tuparilahjaksi saamani begonia oli muun muassa sellainen.

 

2. Sisustuksesta übertarkka mieheni tulee hyväksyä ne.

 

3. Varjoisen paikan kasveja. Haluaisin kasveja olohuoneeseen ja sinne paistaa vain ilta-aurinko.

 

4. Mielellään kukkivia.

 

Mieheni pitää gerberoista, jotka ovat myrkyttömiä. Ne pitävät tosin aurinkoisesta tai puolivarjoisesta paikasta. Ehkä ilta-aurinko riittäisi niille. kukat ovat aivan ihania ja iloisenkirjavia, joten tämä kasvi on vahva suosikki.

 

Tulilatva on myös kaunis, myrkytön, kukkiva, mutta pitää vahvasta auringonvalosta. En ole kovin varma siitä, pitääkö mieheni näistä kukista. Ehkä tämä on kuitenkin varavalinta, jos mitään muuta en löydä.

 

Rakastaisin kiinanruusuja, mutta niin rakastaa kissanikin. Kun kissa tuli taloon, sai kaunis vaaleanpunaisin kukin koristeltu kiinanruusuni sellaista kyytiä, että jouduin luovuttamaan sen äidilleni. Luovutuspäivänä kiinanruusu oli pakattu suureen kassiin muiden luovutettavien kasvien joukkoon. Riiviö syöksyi varmaan kymmenen kertaa suoraan kassiin kasvien keskelle tuhojaan tekemään. Jokaisella kerralla vauhti vain koveni. Lopulta oli pakko hätistää äitini kukat mukanaan pois, koska näytti siltä, että kassiin syöksyi matalalla liitävä ohjus.

 

Hortensiat ovat ihania myös. Kukat ovat kauniita, mutta ehkä hieman liian isoja. Jalohortensioilla värin vaihtuminen on mahtava asia. Mieheni pitää niistä (juuri äsken hän tuli viereeni halailemaan, katseli hetken kukkia, sähähti sanasta übertarkka ja lähti aamupalalle). Hortensia viihtyy puolivarjossa ja sen voi kesäksi laittaa ulos kukkimaan. Kasvi on myrkyllinen, mutta pieninä määrinä syötynä se ei aiheuta oireita.

 

Gloksinia on myrkytön, suurin kukin kukkiva kasvi. Tästä kasvista minulla ei ole mitään kokemusta. Vasta tänä vuonna olen bongannut kyseisen kasvin kaupoista. Puutarha.net:n mukaan gloksinia viihtyy puolivarjossa. Hieman ehkä vierastan tätä kasvia. En tiedä miksi, koska kasvi on upean näköinen kukkivana.

 

Tässä on pähkinää purtavaksi. Nämä ovat mieleisiäni, mutta se jokin puuttuu. Pitää varmaan tonkia netin syövereitä vielä tarkemmin. Onneksi apuni on hus.fi. Sieltä löytyy kasvien myrkyllisyystiedot todella hyvin. Läheskään kaikissa puutarhasivuilla ei ole tietoja kasvien myrkyllisyydestä; mielestäni tämä on tärkeä tieto jokaiselle lapsi- /kissaperheelle. Myöskin kasvin allergisoivista taipumuksista olisi hyvä mainita. Jokaiselle kroonisesta niiskutuksesta kärsiville tämä on hyvä sivu: http://puutarha.net/artikkelit/415/allergiaa_aiheuttavia_huonekasveja.htm.

 

Tänään sää näyttää aurinkoiselta. Vieläköhän pitäisi mennä tekemään kierros puutarhaan? Muutama orpo sammalleimun kukka tuo kesän tunnelmaa muutoin valkoisena loistavaan kuuraiseen maahan. Ehkä lähden tutkimaan mitä muuta puutarha voi tänään tarjota. Hyvää viikonloppua kaikille!