Viime viikolla kävi niin ihanasti, että auto ei mennyt katsastuksesta läpi, joten jouduin polkemaan kouluun pyörällä. Reitin varrella erään talon pihassa törrötti niin kaunis pieni mänty, että sydän ihan sykähti! Pienellä taustatutkimuksella selvitin, että kyseessä on vuorimänty.
Vuorimänty kasvaa noin kolmimetriseksi, hieman japanilaisittain kenottavaksi puuksi. Vuorimäntyä voi leikata, jos haluaa sen olevan tietyn mittainen. Puu menestyy aurinkoisessa paikassa, kuivahkossa ja tuoreessa maassa, joka on hyvin vettä läpäisevää. Meidän pihan raskas savimaa taitaa saada aikamoisen mylläyksen ennen kuin siitä tulee edes vähän vettä läpäisevää...
Suunnittelin jo aikaa sitten pallotuija-tuivio- yhdistelmää ajotien varrelle, mutta vuorimänty on niin iki-ihana, joten vuorimänty taitaa syrjäyttää pallotuijat. Lisäksi aidanteesta tulee paljon valoisampi, kun tuiviot peittävät maan, ja vuorimänty aloittaa viheriytensä vasta metrin niiden yläpuolella. Pystyn jo näkemään sen sieluni silmin, mutta rakas mieheni ei sitä näe ennen kuin piirrän kunnon kaaviot hänelle.
Joskus pienestä takaiskusta voi hyötyä yllättävällä tavalla. Entä jos olisinkin päässyt autolla kouluun? Koko kaunis puu olisi voinut jäädä bongaamatta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti