Ruusuja ruusuja

Tekisi mieli kirota kaikki mainoslehtiset, jotka julistavat erilaisten kukkasten ihanuutta. Kun nelisivuinen läpyskä kolahtaa postilaatikkoon, niin tämä tyttö selaa samaa lehteä kahvihetkillä ainakin viikon putkeen. Nyt olen sitten ihastunut ruusuihin.

Varmaa on ainakin, että jossain vaiheessa elämää pihalla tulee kasvamaan Nina Weibull- nimistä tertturuusua. Ruusun kukinto on kauniin tummanpunainen ja kerrannainen. Lisäplussana tulee hitunen tuoksua, joka mielestäni kuuluu ruusuihin. Ruusu ilman tuoksua on kuin ihminen ilman sielua.

Tälle ruusulle on varattu aurinkoinen pieni rinne, jossa vesi ei seiso. Korkeuseroa on huikeat puoli metriä, joten uskoisin, että kolme pensasta riittää hyvin parin kolmen metrin pituiselle suikaleelle. Punaisten ruusujen alle tulee myös matalampia valkoisia ruusuja, joita mieheni haluaa. Mutta niiden lajiketta en ole vielä päättänyt.

Maa pitää rinteestä vain vaihtaa, sillä se on tymäkkää savimaata. Ruusuille pitää varata todella syvät multakuopat, jotta ne viihtyvät hyvin. Ruusut pitävät kalkitusta ja runsaasti ravitusta maasta, joten erilaisia maanparannusaineksiakin pitää ostella.

En ole ikinä hoitanut mitään muuta ruusua kuin jonkin sortin metsäruusua vanhempieni pihalla. Sen hoitaminen oli lähinnä alasleikkaus muutaman vuoden välein, joten kun sain vähän omaa pihaa, niin kärräsin puskan meille ja junttasin sen metsänlaitaan oman onnensa nojaan. Tänä vuonna jännitetään, josko se on selvinnyt viime kesän muutosta.

Ruusutarhaani haluaisin vielä jotain kevätkukkasta kukkimaan ennen lehtien puhkeamista. Olisi ihana saada puutarhaan erilaisia perhoskasveja, mutta välillä on hankala ottaa selvää, mitkä kasvit houkuttelisivat perhosia. Usein myös perhoset villiintyvät juuri niistä kasveista, jotka itsestä eivät näytä kovin kauniilta. Palloesikko on kuitenkin melko soma, kuten myös muut esikkokasvit. Idänsinilija on myös söpö ja takuuvarmasti menestyvä kasvi. Eiköhän näistä jotain saa kehiteltyä.

Suunnitelman seuraava vaihe on vakuuttaa isännälle, että suunnitelmani on hyvä, ja että hänen ei tarvitse laittaa tikkua ristiin tässä(kään) asiassa. Miksi muka puutarhan pitäisi olla helppohoitoinen? En jotenkin ymmärrä tätä isännän ideologiaa eikä hänkään tosin ymmärrä minun. No jaa, eihän kaikkea tarvitse aina ymmärtää.

Halonhakkuuta ja kalkitusta

Eilen oli todella upea sää, joten kirmasin jo aikaisin ulos puutarhaan. Meillä on mielettömät kasat polttopuita, jotka pitäisi sahata ja hakata uuniin sopiviksi. Koska en saa käyttää moottorisahaa, niin eilen hakkasin siis halkoja urakalla.

Halonhakkuu on mielestäni mukavaa puuhaa, jossa mieli lepää kun ruumis tekee töitä. Metsänrajassa on sitä paitsi mukava tarkkailla luontoa. Eilen kuuntelin lintujen laulua, bongailin perhosia ja yritin varovaisesti hätistellä uteliasta sisiliskoa kauemmas. Lisäksi tarkkailin myös urospuolista yksilöä lajista metsurius halkosius. Tunnusmerkkeihin kuuluu komea, hieman poikamainen ulkomuoto, pitkät takaraajat ja ruskea pääharjas. Lajin yksilö kantaa mukanaan kirvestä, ja ääntely on ähinää ja välillä se päästää ilmoille yleisjupinaa, kuten "Hitto, kun on raskasta!"

Puiden kuivamisen nopeuttamiseksi kysyin vanhemmiltani neuvoa. Porukat ovat aina tehneet kesäksi puuhäkin, josta puut siirretään pitkän lämpimän ja kuivan kauden jälkeen liiteriin. Häkki on tehty verkosta (meillä ihan vain vanha koiranhäkin verkko) ympyränmalliin, halkaisija noin 1,5 - 2 metriä. Korkeutta verkolla on noin 1,5 metriä. Häkkiin voi laittaa tukitolpat; itse kuitenkin sidoin sen naruilla kiinni puuhun. Pohjalle laitoin vanhan lastauslavan, jotta maakosteus pysyy poissa puista. Häkki mätetään täyteen halkoja, ja pressu laitetaan päälle siten, että se suojaa sateelta, mutta tuuli pääsee puhaltamaan sivuilta ja kuivattamaan puita. Metsurius halkosiuksen mielestä häkki on täysin tarpeeton, mutta siitä huolimatta se jupisi viimeksi puita polttaessaan, että osa puista on märkiä...

Yksi häkki on jo täynnä, joten tein toisen häkin, koska puita on pihalla vielä aivan mielettömästi! Taitaa nuo meidän puuhäkit olla varasto tuleville talville, koska näillä näkymin liiteri tulee täpötäyteen jo aikas pian.

Puuhommien lisäksi kävin sivauttamassa kalkkia kukkapenkille ja nurmikolle. Iso 20 kilon säkki tyhjeni yllättävän nopeasti. Osa nurmikkoa jäi vielä kalkitsematta. Onneksi kalkitusta voi tehdä koko kesän ajan. Lisäksi heittelin kevätlannoituksen kukille; en ole varma onko jo liian aikaista, mutta sinnehän ne rakeet liukenevat ajastaan. Nyt vain odottelen kukkasia ilmaantumaan; narsissit työntävät jo kärkiään mullasta!