Tekisi mieli kirota kaikki mainoslehtiset, jotka julistavat erilaisten kukkasten ihanuutta. Kun nelisivuinen läpyskä kolahtaa postilaatikkoon, niin tämä tyttö selaa samaa lehteä kahvihetkillä ainakin viikon putkeen. Nyt olen sitten ihastunut ruusuihin.
Varmaa on ainakin, että jossain vaiheessa elämää pihalla tulee kasvamaan Nina Weibull- nimistä tertturuusua. Ruusun kukinto on kauniin tummanpunainen ja kerrannainen. Lisäplussana tulee hitunen tuoksua, joka mielestäni kuuluu ruusuihin. Ruusu ilman tuoksua on kuin ihminen ilman sielua.
Tälle ruusulle on varattu aurinkoinen pieni rinne, jossa vesi ei seiso. Korkeuseroa on huikeat puoli metriä, joten uskoisin, että kolme pensasta riittää hyvin parin kolmen metrin pituiselle suikaleelle. Punaisten ruusujen alle tulee myös matalampia valkoisia ruusuja, joita mieheni haluaa. Mutta niiden lajiketta en ole vielä päättänyt.
Maa pitää rinteestä vain vaihtaa, sillä se on tymäkkää savimaata. Ruusuille pitää varata todella syvät multakuopat, jotta ne viihtyvät hyvin. Ruusut pitävät kalkitusta ja runsaasti ravitusta maasta, joten erilaisia maanparannusaineksiakin pitää ostella.
En ole ikinä hoitanut mitään muuta ruusua kuin jonkin sortin metsäruusua vanhempieni pihalla. Sen hoitaminen oli lähinnä alasleikkaus muutaman vuoden välein, joten kun sain vähän omaa pihaa, niin kärräsin puskan meille ja junttasin sen metsänlaitaan oman onnensa nojaan. Tänä vuonna jännitetään, josko se on selvinnyt viime kesän muutosta.
Ruusutarhaani haluaisin vielä jotain kevätkukkasta kukkimaan ennen lehtien puhkeamista. Olisi ihana saada puutarhaan erilaisia perhoskasveja, mutta välillä on hankala ottaa selvää, mitkä kasvit houkuttelisivat perhosia. Usein myös perhoset villiintyvät juuri niistä kasveista, jotka itsestä eivät näytä kovin kauniilta. Palloesikko on kuitenkin melko soma, kuten myös muut esikkokasvit. Idänsinilija on myös söpö ja takuuvarmasti menestyvä kasvi. Eiköhän näistä jotain saa kehiteltyä.
Suunnitelman seuraava vaihe on vakuuttaa isännälle, että suunnitelmani on hyvä, ja että hänen ei tarvitse laittaa tikkua ristiin tässä(kään) asiassa. Miksi muka puutarhan pitäisi olla helppohoitoinen? En jotenkin ymmärrä tätä isännän ideologiaa eikä hänkään tosin ymmärrä minun. No jaa, eihän kaikkea tarvitse aina ymmärtää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti