Talvella ei tule juuri kirjoiteltua, sillä eipä tässä ole oikein puutarhasäitäkään ollut. Marras- ja joulukuu ovat niin pitkiä, pimeitä ja sateisia ettei puutarhahommat oikein innosta. Eikä niitä hommia kovin paljoa olekaan. Marras- ja joulukuun tein rauhassa käsitöitä tuvan lämmössä ja nautin kynttilöistä.
Tammikuu sitä vastoin alkaa nostamaan sisäistä puutarhuria enemmän esiin. Puita ja pensaita voi alkaa leikkaamaan, lumi valaisee maisemaa ja mikä tärkeintä: joulun kiireet ovat jo ohi, joten aikaa jää muuhunkin touhotukseen.
En suosittele aloittamaan tärkeiden puiden ja pensaiden leikkausta näin tammikuussa, sillä pakkanen saa puun pahimmillaan halkeamaan leikatusta kohdasta. Sopivampi ajankohta leikata puita on maaliskuu. Itse leikkasin kuitenkin vanhan pajun, joka kasvaa oikeastaan metsässä, mutta se on kuitenkin pihatien varressa vastaanottamassa tulijoita. Maahan romahtaneet isot oksat ja lahot, sieniä kasvavat oksat poistin surutta. Jos pakkanen pajua vaurioittaa, niin se ei hirveästi minua sureta; saanpahan syyn poistaa koko kasvin ja laittaa hopeakuusen tai tuijan siihen kasvamaan.
Toinen asia, jonka poistin, on vanhat ränsistyneet mustaherukkapensaat, jotka kasvavat ihan metsän laidassa. Koko viimeinen pensasrivi alkaa jo kasvamaan vesakkoa, joten haluan sen alueen sellaiseksi, jotta siitä pystyy ajamaan ruohonleikkurilla: nykyisellään se on niin pusikoitunut, jottei mies uskalla siitä yli surauttaa.
Tammikuussa sormeni alkavat syyhytä taimia kasvattamaan. Mutta sitä projektia en voi aloittaa, koska kissa syö taimet ja pahimmillaan käy tarpeillaan multaan. Kisu on aina niin huomaavainen... Mutta aina voin ihailla siemenpussivalikoimaa kaupassa. *Huoh!*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti