perjantai 27. helmikuuta 2015

Talvisia kuvia

Ennen näitä lauhoja kelejä tänne oli hieman satanut lunta. Raskaat massat kun putoavat katolta, niin terassi jää osittain lumen alle. Eräänä päivänä oli pakko lapioida pahimmat pois terassilta, jotta vuodevaatteet mahtuvat tuulettumaan sinne.
 Innokas labradorinnoutaja Jocce oli apuna sahaamassa tykkilumen katkomaa oksaa pois. On niin paljon lunta, että en jaksanut rahdata oksaa puupinoon muiden seuraksi, vaan se sai jäädä paikalleen kunnes lumet hieman sulaisivat.
Tämä puu alkaa jo olla kohtuu suora näin parin viikon kumarassa olon jälkeen. Minusta tämä oli kyllä aika hieno luonnonmuodostelma, mutta naapurin isäntä ei varmaankaan arvostanut sitä, että puolet hänen istuttamistaan koivuista oli samassa asennossa. Osa on vieläkin kumarassa, enkä tiedä lähteekö ne siitä suoristumaan. Metsikkö on talousmetsää, joten olisihan se suotavaa, jotta ne suhteellisen suorana kasvaisivat.
 Jocce ihmettelee sulaa vettä. Lehmitilan emäntä sanoi, että hän on joutunut patistamaan kaupungin väkeä ottamaan näytteet tästä joesta. Vesi kulkee erään tehtaan luota, ja se kuulemma olisi syypää veden väriin. Puhumattakaan siitä, että muutama vuosi sitten lehmä kuoli kolibakteeriin, kun oli erehtynyt juomaan joesta. Toivon mukaan saisivat kunnon suotimet tehtaaseen, jotta eivät tänne saasteitaan tunkisi. Muutoinkin ärsyttää kun tänne kaavaillaan kansankielellä paskatehdasta. On sillä jokin hienompikin nimi, jokin lietteen maadoituslaitos, mutta en tiedä onko paskan vai lietteen hajulla jotain eroa. Kaupungin isät kutsuvat sitä lieväksi hajuhaitaksi, mutta eihän heidän tarvitse sitä haistella.
Pieni koristeomenaa nököttää edelleen keskellä pihaa. Ensi kesänä moottorisaha laulaa, jotta saadaan tasainen nurmikko. Onhan tuo vähän hoopon näköinen töröttäessään yksin pihassa. Jos se edes tuottaisi omenaa, mutta kun ei niin sitten ei! Ehkäpä sen tilalle tulee massiivinen vuorimänty ja atsaleakeskittymä. Mutta sen näkee vasta tulevaisuudessa. ;)

perjantai 6. helmikuuta 2015

Tykkilumen alla

Tässä päivänä muutamana satoi oikein paljon tykki(tykky)lunta, niin että maisema muuttui talviseksi ihmemaaksi. Puutarhurin hymy hyytyi siinä vaiheessa, kun koristepuusta katkesi iso oksa. Lisäksi pihatien koivut ovat vääntyneet kukin minnekin.

Yritin pahimman myräkän jälkeen varistella koivuja lumesta, mutta tykkilumi on aika tiukasti kiinni oksissa. Lisäksi ansaitsin vuoden idiootti- palkinnon: yksi oksa oli pahasti taipunut sähkölinjojen päälle, ja minä-reipas-pikku-emäntä lähdin tikkaiden ja oksasaksien kanssa sitä poistamaan. Pahin pelkoni siinä vaiheessa oli, että tippuisin tikkailta neljä metriä alas, mutta lohdutin itseäni sillä, että lumi pehmentäisi alastuloa. Kun sain homman hoidettua retostelin sillä tietysti mammalleni, että katsos miten reippaan lapsen kasvatit! Ei tullut kiitosta eikä silittelyä päähän, tuli kymmenen minuutin saarna valokaaresta. Onneksi ei käynyt mitään! Mutta kaikille muille nyt tiedoksi, että nämä hommat jätetään sähkömiehille. Ilmoitinkin muista kauempana olevista oksista sähköyhtiöön, mutta eipä nuo taida edes olla käyneet katsomassa.

Koristepuun repeymä harmittaa kovasti, sillä se näkyy juuri paraatipuolelle. Oksa repi myös rungon kaarnaa mukaansa. Yritin kovasti sahailla sitä paremmaksi, jotta saisin repeymästä tasaisen. Kaikki pöpöt ja bakteerit oikein riemastuvat sälöisestä repeymäkohdasta. Oksan jätin siihen kohtaan, mihin se putosikin, sillä täällä on niin paljon lunta, että reisiä myöten saa kahlata pieni ihminen.

On toki tykkilumesta jotain hyötyäkin: käsi- ja selkälihakseni ovat saaneet paljon treeniä, kun olen mättänyt tuota lunta pois pihasta. Rantakausi here I come!