Tässä päivänä muutamana satoi oikein paljon tykki(tykky)lunta, niin että maisema muuttui talviseksi ihmemaaksi. Puutarhurin hymy hyytyi siinä vaiheessa, kun koristepuusta katkesi iso oksa. Lisäksi pihatien koivut ovat vääntyneet kukin minnekin.
Yritin pahimman myräkän jälkeen varistella koivuja lumesta, mutta tykkilumi on aika tiukasti kiinni oksissa. Lisäksi ansaitsin vuoden idiootti- palkinnon: yksi oksa oli pahasti taipunut sähkölinjojen päälle, ja minä-reipas-pikku-emäntä lähdin tikkaiden ja oksasaksien kanssa sitä poistamaan. Pahin pelkoni siinä vaiheessa oli, että tippuisin tikkailta neljä metriä alas, mutta lohdutin itseäni sillä, että lumi pehmentäisi alastuloa. Kun sain homman hoidettua retostelin sillä tietysti mammalleni, että katsos miten reippaan lapsen kasvatit! Ei tullut kiitosta eikä silittelyä päähän, tuli kymmenen minuutin saarna valokaaresta. Onneksi ei käynyt mitään! Mutta kaikille muille nyt tiedoksi, että nämä hommat jätetään sähkömiehille. Ilmoitinkin muista kauempana olevista oksista sähköyhtiöön, mutta eipä nuo taida edes olla käyneet katsomassa.
Koristepuun repeymä harmittaa kovasti, sillä se näkyy juuri paraatipuolelle. Oksa repi myös rungon kaarnaa mukaansa. Yritin kovasti sahailla sitä paremmaksi, jotta saisin repeymästä tasaisen. Kaikki pöpöt ja bakteerit oikein riemastuvat sälöisestä repeymäkohdasta. Oksan jätin siihen kohtaan, mihin se putosikin, sillä täällä on niin paljon lunta, että reisiä myöten saa kahlata pieni ihminen.
On toki tykkilumesta jotain hyötyäkin: käsi- ja selkälihakseni ovat saaneet paljon treeniä, kun olen mättänyt tuota lunta pois pihasta. Rantakausi here I come!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti