Lumi sulaa ja pihalla pystyy jo liikkumaan ilman, että rämpii reisiään myöten lumessa. Pihatien kunnosta johtuen kävellään vain mudassa tällä hetkellä. Olen yrittänyt vähentää tämän kevään mutaloskaa lappamalla lunta hieman kauemmas tien reunasta. Osittain se on jo onnistunutkin, mutta siitä huolimatta mutaa kantautuu sisälle koirien tassuissa.
Kahden koiran taloudessa pihamaan yllärit alkavat myös tulla esiin lumen seasta, joten niitäkin on jo päässyt siivoamaan sieltä täältä. Olen aina ollut se raukka, joka on joutunut mokoman siivoamisen tekemään jo lapsesta saakka. Oppiihan lapsi siinä nöyryyttä, mutta miksi ihmeessä vuotta vanhempaa veljeäni ei ikinä värvätty siihen hommaan? Tasan ei käy onnenlahjat!
Myös kuusten alaoksia olen alkanut jo karsimaan hiljalleen. Pidän virolaisten tyylistä tuoda puiden runkoa hieman näkyviin. Samalla saa kuolleet alaoksat ja oksantyngät sahattua kauniisti pois. Kuusemme ovat vain kovin korkeita, joten tikkailla heiluminen ei tuntunut mukavalta, mutta nyt kelpaa kuusia katsella ja alppiruusuja niiden alle suunnitella!
Viime sunnuntain naistenpäivän kunniaksi pyysin miestäni ostamaan minulle kevätesikon, jos hän haluaa ostaa kukkia minulle. Sain oikein kauniin sipulirykelmän helmililjoja! Hän erottaa kyllä mersun audista jo sadan metrin päästä, mutta hädin tuskin kuusta männystä. Minusta se on hellyttävää! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti