Kotiloetanat ovat taas nousseet esiin matelemaan pitkin pihamaata ja syömään minun hellästi vaalimiani kukkasia. Ajattelin, että viime vuonna tekemäni keruuprojekti olisi jotenkin vähentänyt tätä etanaongelmaa, mutta tuolla pihalla on edelleen todella paljon etanoita. Toisaalta, en usko että tämä etanaongelma ikinä katoaa, koska vieressä kasvaa etanoille suojaisa kostea koivikko. Sieltä ne etanat tännekin lyllertävät. Onneksi toisella puolella tonttia on kuusimetsää, jossa etanat eivät viihdy.
Etanoiden vähentämiseen on monta konstia keksitty ja niitä kovasti markkinoidaan. On myrkkyä ja olutansaa, kasvien juurille siroteltavaa karkeaa ainesta ja muuta sen sellaista. En ole itse ikinä kokeillut mitään myrkkyjä, koska meillä on pihalla kolme lemmikkiä, ja ajatus myrkkysyöteistä ei oikein huvita. Olutansa kuulemma toimii parhaiten siruetanoilla, joita meidän pihassa ei ole. Tuhkaa tai muuta karkeaa ainetta en ole jaksanut kasvien alle tunkemaan, koska sitä pitäisi olla aina levittämässä lisää heti ensimmäisen sateen jälkeen. Siispä olen päätynyt keruuseen, joka on yhtä luotettava kuin keruun jälkeinen selkäjumikin.
Nyt olen kahtena iltana kerännyt illan kosteudessa ilmaantuvia etanoita. Minulla on 3,6 litran astia, johon etanoita kerään. Niillä on valitettava taipumus yrittää kiivetä pois astiassa, joten vähän väliä joudun törkkimään niitä takaisin. Yksi tärkeimmistä varusteista etanankeruussa on kosteutta kestävät hanskat, sillä etanat haisevat älyttömän pahalle, ja haju tarttuu käsiin. Kun astia on täydehkö tai kun etanat loppuvat siltä illalta, kipaisen kiehauttamaan litran pari vettä, jonka heitän kiehuvan kuumana etanoiden niskaan. Etanat kuolevat silmänräpäyksessä, joten hirveitä tuskia ne eivät joudu kokemaan.
Kun teloitus on suoritettu, joudutaan vielä kaivamaan sopivan syvä hautamonttu, sillä etanoiden kaverit tulevat pitämään mässäilypirskeitä, jos raadot vain nakkaa jonnekin. Jotkut helläsydämisyydessään kiikuttavat elävät etanat jonnekin kauemmas, mutta eipä se ongelmaa ratkaise, koska ne ovat joko jonkun toisen ongelmana tai etanat kesän aikana tekevät siellä kaukana lisää poikasia, jotka lyllertävät hiljalleen takaisinpäin. Etana voi tehdä jopa 100 poikasta kesän aikana, eli ne ovat niin kovia monistumaan, joten ihan suosiolla tapan kaikki mitkä löydän. Siksi myös kevät on hyvää aikaa suorittaa etanankeruu; nyt ne ovat liikenteessä parinmuodostusmielessä ja kesän kallistuessa syksyyn ne menevät piiloon.
Kotiloetanalla on vähän luontaisia vihollisia; siilit ja ehkä jotkut rastaat syövät niitä. Harmi, kun meillä ei ole omaa siiliä pihassa. Muutoinkin siilit olevan niin söpöjä, että voisin adoptoida yhden pihalleni. Ehkä jostain joskus joku siili eksyy tänne. Täällä sitä ei tarvitsisi edes ruokkia, kun ruokaa on jo paljon tarjolla valmiiksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti